Maailmankirjat: sekaisin vai ei?

 Syksy on saapunut pääkaupunkiin. Aamut ovat viileitä, mikä on ihanaa, hieman sadetta, välillä aurinkoista. On mukavaa pukeutua syksyisemmin. Melkein tekisi mieli laittaa hiuspanta iltalenkille, sen verran viileää on välillä.

Kotiin on saapunut (jo jokin aika sitten) pieni sohvapöytä/läppäripöytä. Katselin sellaista jo vuosi sitten kun vielä asuimme Ruskeasuolla, jonne se olisi mahtunut, mutta tähän kämppään se sopii oikein hyvin, koska täällä tätä olohuonetilaa on enemmän. Pöydän värit sopivat kuin nappi silmään tähän kämppään.

Pöydän kääntäminen asennosta toiseen käy ihan käden käänteessä: pöytälevy vaan irti ja jalkojen asentojen vaihto, pöytälevyn ujuttaminen takaisin paikalleen. Näppärää.

Muutakin uutta on tullut hankittua. Tukholman-matkan inspiroimana (?) tai todellisuuden realisoiduttua päätimme aktivoida kaikille meille tutun kielen uudelleenharjoittamisen. Eliaksen suvussa sitä puhutaan sujuvasti, sitä kuulee täällä Töölön kaduilla (no, naapurissamme on entinen ruotsalainen tyttökoulu, josta joka päivä purkautuu ulos ruotsia puhuvia lapsia) ja tulevaisuuden risteilymatkoja ajatellen ajattelimme että jospa nyt aktivoiduttaisiin tämän asian puitteissa. (Hyvät mulle, kun kielen aktiivisesti opiskelusta on 24 vuotta aikaa).

Kyllä. Minulla on kaksi ruotsinkielistä pokkaria, joista Dan Brownin on Elias joskus jo vuosi sitten ostanut itselleen (sitä kuitenkaan lukematta) ja Riley Sagerin kirjan olen joskus kuunnellut Bookbeatin kautta suomeksi. Mutta siitä se ajatus sitten lähti. Lukeminen on hidasta ja jatkuvasti saa olla ruotsi-suomi kääntäjän kanssa tarkistamassa sanoja. Jostain kaukaa aivolohkoista tuokin kieli kuitenkin on hitaasti palautumassa mieleen, uskomatonta kyllä.