Muutakin kuin töitä

 Tammikuu on hyisevä, luminen, vaikeasti liikuttava kuukausi. Pimeää, sohjoista, möhjöistä, pitkää päivää. Sitä se on. Onneksi voi välillä keksiä jotain piristävää. Niin kuin vaikka juoda viime vuoden viimeiset glögit (juhlistimme joulun päättymistä) ja nauttia viimeiset piparit. Kutsuimme lähimpänä asuvia sukulaisia kylään ja tarjosimme glögin ja pipareiden lisäksi itseleivottuja sämpylöitä vihannesten ja leivänpäällisten kera. Saimme vielä tupaantuliaisiksi erilaisia juustoja ja syömiset maistuivat kaikille. Illanistujaisten kruunasi pari peliä Afrikan tähteä. Uskomatonta oli, että sitä tähteä etsittiin joka saarelta ja mantereelta, lopulta se olikin ollut koko ajan Tangierin lähellä. Ruskeasuon mummollakin käytiin katselemassa telkkaria (jotain ruotsalaista sarjaa areenalta) ja tarjolla oli mutakakkua ja s-keksejä teen kera. Ei ole herkkulakkoa ei. Ja yksi perjantai päätimme extempore mennä Don Corleoneen pastalle, koska ei vaan jaksanut miettiä mitä söisi kotona. Pestoinen kasv...

 Uusi vuosi 2026 ja uudet kujeet, ehkä? Vielä ei tiedä miltä tämä vuosi näyttää mutta kalenteri on toistaiseksi vielä ihailtavan tyhjä - täytettä tulee varmasti pitkin matkaa. Muutamat rentouttavat joulunjälkeiset vapaat kotona tarkoittaa sitä että voi puuhastella omia mukavia juttuja, kuten lukea paljon kirjoja. Helmet-lukuhaaste 2026 alkoi ja ilokseni löysin lähes kaikkiin haastekohtiin jonkun kirjan (trilogia on vielä mietinnässä kuten muutamat muutkin kohdat). Ensimmäisenä otin kuunteluun Fredrik Backman - My friends joka sopii haasteeseen nro 29 (kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle), ja luettavaksi kirjaksi aloitin S J Watson - Second Life, joka on haasteen nro 13 (kirjassa on syntymäpäivät). Oikeasti tämä jälkimmäinen on psykologinen trilleri, mutta hei, jos kenkää sopii.. Vuodenvaihde tapahtui kattoterassilla, josta oli mahtavat näkymät eri puolille kaupunkia ja raketteja näkyi. Valaistu kaupunki näytti kauniilta ylhäältä päin. Vapaapäivänä käytiin luonn...