Oodi talvelle.

 Talvi oli täällä lyhyt ja ytimekäs, osuen suoraan koulujen hiihtolomaviikolle. Hyvät kelit olivatkin, jonkin verran pakkasta ja auringonpaistetta, se innoitti lähtemään Rajasaarelle kävelylle. Ihan ei tuo Rajasaari ole lyhyen matkan päässä, mutta kävelylenkit harvemmin ovatkaan lyhyitä.

 

 

 

 

Ja heti kun tuo viikko oli ohi, lämpimät kelit veivät lumet ja nyt eletäänkin niitä kevään hetkiä, kun odotellaan puihin lehtiä ja mielellään edelleen lämpenevää keliä. Toivottavasti ei kovin montaa takatalvea tule vastaan.

 

Käväisin pitkästä aikaa Oodissa ja päätin tutkailla vieraskielisten kirjojen osastoa. Oodi jaksaa edelleen vetää porukkaa, ja se on hieman muuttunutkin; on enemmän sohvaryhmiä ja ylimmässä kerroksessa on mahdollisuus ostaa virvokkeita. Turistiryhmiä näkyi myös, kuulin kun joku ulkomalaainen selitti ryhmälle, mitä kaikkea Oodissa voi tehdä. Jotkut ilahtuivat kun näkivät omalla äidinkielellään kirjoitettuja kirjoja, muumikirjoja näkyi olevan esim. venäjänkielisenä. Itse tietysti tsekkasin turkinkielen osaston.

 

 

Vasemmassa kuvassa kaikki turkinkieliset kirjat, eli eipä ole montaa, ja ne ovat oikeastaan kaikki lasten- tai nuortenkirjoja. Valitsin Matilda-nimisen kirjan, lueskelin sitä hetken ja päätin lainata sen, koska se toimii hyvänä "oppikirjana". Ainakin sanasto laajenee kun lukee erilaista tekstiä. Minulla ei ollut kirjastokorttia, mutta tuli nyt sekin hankittua.

Kirjastovirkailija antoi kaksi vaihtoehtoa kortille, yksivärisen oranssin ilman kuvia ja tämän kuvallisen. Valitsin kuvallisen. "Vaikka se onkin varmaan lapsille tarkoitettu" sanoin. "Aika moni aikuinen valitsee tämän mallin" totesi virkailija. My kind of people. 

Vaikka Ruskeasuolla ei olekaan kirjastoa, lähin olisi Töölössä (kävelymatkan päässä), niin kirjat voi aina palauttaa kirjastoautoon, joka kurvaa Kiskontielle tiistai-iltaisin. Joskus syksyllä käytiin katsastamassa kirjastoauton valikoima ja 90% se on täynnä lastenkirjoja. Mutta onpahan tunnelmallisia ja nostalgisia!