Juuri kun pääsin sanomasta että lisää tavaraa ei tarvita.

 Uuden asuinympäristön tutkailu johti minut sateenkaaren päähän. Olin lähtenyt kävelylle ulkoiluvaatteissa ja reppu selässä, aikomuksena täyttää se ruokaostoksilla kävelyn päätteeksi.
Nervanderinkadulla askeleeni herppaantuivat, epäröin, mutta menköön - päätin käydä sisällä. Arkadian kansainvälinen kirjakauppa oli aivan ihastuttava löytö.

Tämä kirjakauppa oli enemmänkin valtava oleskelutila, jossa oli huoneita huoneiden perään seinät täynnä kirjoja. Ulko-ovelta kun astui sisään, oli vastassa englantia puhuva omistaja istumassa pöydän äärellä toivottamassa tervetulleeksi. Vastakkaisella seinustalla istui joku hippi teekuppi kädessä ja vain .. hengailemassa. Tämä olisikin hyvin erilaisempi kirjakauppakokemus, päättelin. Omistaja uteli minkälaisia kirjoja haluaisin nähdä ja kysyin piruuttani onko mitään kirjoja turkin kielellä. Oli. Jopa yksi pieni hyllynväli kauimmaisessa huoneessa.

 Siirsin muutamat unkarinkieliset kirjat omaan hyllyynsä, ne eivät ole lähellekään turkin kieltä. Totesin valikoiman kovin köyhäksi, mutta päädyin silti ostamaan pari lyhyttä faktaopusta, ihan vain kielen oppimisen vuoksi. Niistä saattaa tulla vuoden projekti. Ellei kahdenkin.

 Ennen ostopäätöstä vilkaisin vielä kadunvarrella olevan alelaarin, koska jokin siinä ollut kirja oli osunut silmääni.

Kyllä, aina on pakko saada joku jännäri/murhamysteeri/trilleri/dekkari, mitä näitä nyt on.

Hinta ei päätä huimannut, nämä opukset lähtivät kotimatkalle 8 eurolla.