Hyvä päivä sisältää nautinnollisia asioita.

 Lauantaipäivän viettoa parhaimmillaan: hyvät yöunet takana, pari kuppia teetä sohvalla, venyttelyä ja sitten sämpylöiden leivontaan. 

Myllärin gluteenittomien kaurajauhoseoksen pussissa on ohje maailman parhaiden sämpylöiden valmistamiseen. Ja helppoa se on: hiivaa veteen, öljyä, siirappia ja suolaa sekaan, pussi jauhoja ja sekoitellaan. Kiepsaistaan taikina pitkäksi pötköksi ja leikataan paloja pellille.

  

Kyllä viikonloppu alkaa hyvin kun on uunituoreita sämpylöitä. Ja hyvää on, niin pelkän voin kanssa tai appelsiinimarmeladin. 😊

Ihan ei ollut keli täällä Helsingissä Éowyn-myrskyn kaltaista, mutta tuulista oli ja jos ei olisi pitänyt lähteä hoitamaan paria asiaa, niin en välttämättä olisi lähtenyt kotoa ollenkaan. Kävimme kuitenkin asioilla keskustassa ja kun siellä olimme, päätimme käydä ex tempore lounastamassa Fredrikinkadulla Istanbul Grill- nimisessä ravintolassa. Se onkin sitten se kolmas ja viimeinen turkkilainen ravintola, jonka olemme nyt täällä ollessa testanneet. Ani on edelleen paras, Halikarnas oli pettymys.

Lounastarjoilu oli aika perinteistä turkkilaista noutoruokaa: kebabia, riisiä, vihannesmuhennoksia (vaikutti hieman şakşukalta), köfteä, erilaisia salaatteja, turşua (vihanneksia etikka-suolaliemessä, taivaallisen hyvää), ja sen sellaista. Sai mahan täyteen ja hyvän mielen. Samalla yritin kuunnella keittiöstä kantautuvia keskusteluja, selkeästi perheyritys sekin, koska sanat abi (isoveli) ja teyze (täti) kuuluivat pariin kertaan. Ravintola oli täynnä, lounasbuffa on selkeästi suosittu, ja kiitin turkiksi tarjoilijaa, joka sitten sanoi että ei valitettavasti osaa turkkia. Olin että jaaha. Hän olikin bangladeshilainen.

Kotiin palattuamme päätin vielä tehdä kotitreeniä. Sitä varten tällä kertaa käytin maastavetotankoa ja vastuskuminauhoja. Viikon aikana yritän jaksaa tehdä 3-4 tehokasta treeniä, käyttäen hyväksi kotiin haalimiani kuntoiluvälineitä. Tällä hetkellä inspiraationa toimii hyvin Mika Nyyssölän treeniatlas.

Nuo kuminauhat ovat kyllä hyviä monenlaisiin liikkeisiin ja niiden mukana tulikin vihkonen erilaisista tavoista miten niitä voi käyttää. Eivät kuitenkaan jääneet koristamaan kylppärin ovea käytön jälkeen.

Loppuillan nautin vihreästä teestä, naapurin mummon tuomista herkuista (rahkamuffinia ja jotakin suklaakakun palaa), pelasin pasianssia ja katselin Netflixistä turkkilaista sarjaa:

No okei, olen katsonut tuon sarjan noin kolme kertaa alusta loppuun asti. 3 tuotantokautta, yhteensä 29 episodia ja jokainen episodi on noin 2 tunnin kestoinen. 58 tuntia yhtä sarjaa. Yhtenä päivänä jaksaa ehkä juuri ja juuri katsoa sen yhden kaksituntisen episodin, mutta monesti sen puolittaa kahteen päivään. Se taas vastaa monta päivää. Se, että olen katsonut tuon sarjan kolme kertaa alusta loppuun asti (viimeisen neljän vuoden aikana) tarkoittaa vain sitä, että se on loistava sarja.

Ja oppii turkin kieltä.