Valoa ja virkistystä.

Vaikka vielä ei luonnossa näy syksyn värit (no johan se syyskuu vasta alkoi) niin päivien lyheneminen ja valon väheneminen on jo alkanut. Aamuisin on ollut sateista, sumuista tai muuten vaan harmaata. Yhtenä aamuna oli ihastuttava auringonvalo ja poutapilvet. Kello oli jotain yli 6 aamulla kun vedin verhot ylös ja nappasin kuvan.

Iltavalojen kajastusta näkyy taivaalla ja rakennuksien seinämillä. Kävelimme Meilahteen yhtenä arki-iltana, teimme hieman epätyypillisen kävelylenkin, ja matkan varrella ihailin kun entinen lastensairaalan rakennus sai auringonvaloa.

Vaikka valo vähenee niin syksyisessä säässä on myös jotain virkistävää. Ja syksyisin tekee mieli leipoa enemmän (asuntomme uuni lämpenee supernopeasti, mikä on ilahduttavaa), joten kun työkaveri toi työpaikalle kolme säkillistä omenoita kotipihansa omenapuista, otin niitä ison pussillisen kotiin mukaan ja tein omenasosetta (nuketa omenalohkoja 150 asteisessa uunissa 1,5 h ja muussaa ne) sekä omenapiirakkaa tosi helpolla ohjeella.

Niin hyvää että .. 💛
Ja se omenasose? Sitä olisi voinut samantien tehdä isommankin satsin, lohkosin sitä varten vain muutaman omenan testatakseni sitä. Sitä tuli samantien kokeiltua maustamattoman jugurtin+granolan kanssa (njam!), kaurapuuron päällä (njam!) ja jos teen uuden satsin niin pakastan sitä myöhempää käyttöä varten (vaikka lettujen valmistukseen).