Kierrätys vie ja tuo.

Kodin kevätsiivoukseen kuuluu mm. vaatehuoneen järjestelyä (on tullut ostettua muutama ylimääräinen säilytyslaatikko), talvivaatteiden viikkaamista sivuun (koska eihän nyt enää tule talvi, eihän), vaatteiden kriittistä läpikäyntiä (UFF sai uuden lahjoituksen) ja ikkunoiden pesu (siihen puuhaan sai kulumaan yhden kokonaisen päivän). Asioiden järjestelyn ohella tuli huomattua, että kirjoja, etenkin pokkareita, on tullut hankittua aika ajoin melkoisesti ja luettuani niitä, päätin kerätä kasan kirjoja laukkuun viedäkseni ne kierrätyskeskukseen. On itse asiassa melko helppoa päättää, mistä kirjoista luopua.

Joten, kävimme heittämässä kassillisen kirjoja Pasilan kierrätyskeskukseen, aikomuksena tehdä vain se ja jatkaa kävelylenkkiä. Mutta miten sitten kävikään..

En tiennytkään, miten paljon kirjoja ja vanhoja lehtiä ja sarjakuvia kierrätyskeskuksissa olisi. Olin käsittänyt että ne ovat enimmäkseen täynnä tilpehööriä ja vaatteita ja koristeita yms, mutta tässä paikassa varsinkin oli erityisen hyvin järjestelty kirjat aihealueittain. Elias huomasi vanhoja Aku Ankka - taskukirjoja, joita hän pienenä poikana luki paljon. Minä häkellyin "kaikki pokkarit 1 e" hyllyrivien kohdalla. Kiertelimme ja kaartelimme hyllyjen välissä ja tajusimme seisovamme aarearkun lähellä.

Lähdimme kotiin kahden kassillisen kera. (Toim huom. Tässä kohden täytyy tosin huomauttaa, että sarjakuvat käsittivät 90% ostoksista. Minä olin järkevä ja ostin vain kaksi pokkaria.)

Luin Little Been tarinan joskus yli 10 vuotta sitten ja se jäi mieleeni. Niin paljon itse asiassa, että olin jokin aika sitten yrittänyt muistella kirjan nimeä (muistin vain tarinan) tai kuka sen kirjoitti. Ja sitten se löytyi kierrätyskeskuksen hyllyltä, uskomatota. Kim Edwardsin kirja on nyt luettavana, vaikuttaa sekin lupaavalta.